Toivoa vai toivottomuutta?

Oletko itse kuullut, onko läheisesi kuullut, oletko ehkä itse sanonut päihderiippuvaiselle hänen olevan niin sanottu toivoton tapaus, jolle on jo kaikki mahdollinen kokeiltu eikä mikään enää auta? 

Varsinkin ihmisen retkahdettua, on inhimillistä, että läheiset ja muut auttajat kokevat turhautumista, surua, vihaa, ehkä myös epätoivoa. Mieleen hiipii varmasti ajatus, ettei se riippuvainen haluakkaan raitistua eikä häneen auta enää mikään.

Me haluamme hiukan ravistella tätä ajatusta. Pysähdy hetkeksi miettimään – Kuka pystyy tai on oikeutettu määrittelemään toisen ihmisen kokemuksen ja sanomaan, että mikään ei enää auta? Mitä tämä itseasiassa edes tarkoittaa? Mitkä kaikki on jo kokeiltu ja mitä se kaikki on sisältänyt? Mitä jos ihminen ei olekaan saanut sellaista apua, joka toimii hänelle? Mitä jos ihminen ei olekkaan saanut sellaista apua, jossa oikeasti pureudutaan ongelman juuriin eikä sen oireisiin?

Me ajattelemme, että ihmisen raitistuminen ja uudenlaisen elämän luominen muodostuu monesta, monesta eri osa-alueesta ja palasesta, jotka täytyy loksahtaa yhteen. Raitistuminen ja toipuminen riippuu esimerkiksi siitä, millaisen palvelun piirissä ihminen on ja mitä se palvelu oikeasti sisältää. Saako ihminen apua oireisiinsa vai ongelman juurisyihin? Karkeana esimerkkinä seuraava: jos päihderiippuvainen saisi selätettyä ongelmansa kävelemällä luonnossa, käymällä salilla tai keksimällä mielekästä tekemistä arkeensa, meillä ei todennäköisesti olisi akuutteja päihdeongelmia. Nämä asiat voivat toki olla tukemassa toipumista, mutta juurisyitä ne eivät hoida.

Me haluamme olla luomassa ja rakentamassa luottamusta, jossa asiakas saa kokemuksen, että me oikeasti ymmärrämme mistä on kyse ja miten tätä sairautta hoidetaan. Meille kukaan ei ole toivoton. Meidän tehtävämme ei ole luokitella ketään toivottomaksi. Meidän tehtävämme on löytää oikeat työskentelytavat auttaa, juuri sitä ihmistä. Emme tee mitään, mikä ei ole aiemminkaan toiminut. Kokemuksemme ja ajatuksemme onkin, että usein epäonnistumiseen johtaa esimerkiksi sille ihmiselle vääränlaiset hoitometodit tai työskentely on jäänyt syystä tai toisesta kesken.

Toivomme, että kukaan ei sanoisi kenellekkään olevansa toivoton tapaus. Toivomme, ettei kenenkään tarvitsisi sanoa itselleen olevansa toivoton tapaus. Niin kauan on toivoa kuin on elämää. 

Millaisia ajatuksia tämä herättää sinussa?

Toivoa täynnä olevaa perjantaita, juuri sinulle.